Kulttuurin rikastajat

Keitäs meillä onkaan täällä viettämässä joulua?

Saksalaisia, ruotsalainen, meksikolainen, amerikkalainen, englantilainen, turkkilainen, italialainen, egyptiläinen...

Pureudutaanpa hetkeksi joulupiparien anatomiaan. Desintarkan analyysin tarjoavat Marttojen Pikku-Kokit:

Olemme leiponeet sekä mies- että naispiparkakkuja.
Myös enkeleitä, hauveleita, lampaita ja kissoja. 

1 ½ dl siirappia
200 g (2 1/3 dl) sokeria
250 g voita

2 tl kanelia
2 tl inkivääriä
2 tl neilikkaa
1 rkl pomeranssinkuorta

2 munaa
3 tl soodaa
½ kg vehnäjauhoja

1. Kiehauta siirappi, sokeri, voi ja kaikki mausteet.
2. Lisää jäähtyneeseen seokseen munat yksitellen, sitten sooda-vehnäjauhoseos. Anna taikinan kovettua seuraavaan päivään.
3. Kaaviloi taikina mahdollisimman ohueksi levyksi.
4. Ota siitä piparkakkumuotilla kakkuja.
5. Paista 200 asteessa 5–8 minuuttia.

Pentti Lempiäinen arvelee teoksessaan Pyhät ajat, että piparkakut ovat katolisen ajan perinnettä. Niiden esikuvana ovat olleet ristiretkeläisten tuomat, hunajalla maustetut leivät, joiden reseptiä sitten tuunattiin Kaukoidästä tuoduilla mausteilla.  – Nimikin sen jo sanoo: piparkakussa oli pippuria.

Kasvaako Suomessa inkivääri? Entä kaneli? No ei ole sitä neilikkaakaan eikä pomeranssia. Piparkakuissa on siis ulkomaalaisvaikutteita.

Maahamme muuttaneet jouluperinteet ovat kotoutuneet. Monien mielestä niitä ilman joulu ei olisi joulu.

Miksi sitten uusia muualta tulevia vaikutteita, aatemaailmoja tai ideoita on niin vaikea hyväksyä? Varsinkin silloin, kun ne muuttaisivat juhlaperinteitämme. Vai ottaako se vain aikaa? Emmekö näe, miten perinteemme ovat jo aikojen kuluessa jatkuvasti muuttuneet, tai missä niiden juuret ovat?

Ehkä siinä sananlaskussa on vinha perä, että ”jos et tunne historiaa, et voi rakentaa tulevaisuutta”. Syö ennakkoluulosi!